Minä olen se joka:

• Huijaa itseään.
• On dieetillä jatkuvasti ja paino pysyy samana.
• Makaa illat sohvalla
• Himoissaan syö vaikka pullat raakana pakkasesta.
• Keksii selityksiä joka lähtöön miksi EI ole aikaa/voimia.
• Joka luovuttaa heti kun ei kilot parissa päivässä katoa.
• On kitudieeteillä AINA ja tämän ansiosta sotkenut aineenvaihduntansa
• Tietää kaiken laihduttamisesta muttei mitään laihtumisesta.

Kuulostaako tutulta?

Kun sitten lopulta 27 vuotiaana, kolmen pienen lapsen äitinä  kroppa sanoi osittain itsensä irti oli alun itsesäälissä pyörimisen jälkeen todettava: "En pysty tähän yksin!"

Ensin tein laskutoimituksia. 

Minulla on rahaa:

• Polttaa tupakkaa
• Syödä ulkona 2-4 krt/vko
• Herkutella päivittäin

Kun laskin nämä asiat pois elämästäni totesin että minulla on varaa palkata personal trainer!

Otin viikonloppuna ensimmäisen askeleen ja lähestyin ihmistä jonka jo tiesin ennestään voivan minua auttaa. Ensimmäinen tapaaminen onkin perjantaina jolloin saan tietää todellisen tilani. Siihen asti teen sen mitä pystyn. Lopetan tupakoinnin, opettelen syömään kohtuudella ja säännöllisesti.

Tiedän näistä tulevista kuukausista sen että ne ovat elämäni vaikeimmat. Toivon kuitenkin että myös elämäni parhaimmat!

Toinen askel oli ottaa motivaatiokuvat jotka saavat minut todellakin voimaan pahoin :( En ole koskaan katsonut itseäni muiden silmin.

Huoh. Selluliitit, läskipussit... Kaikki edessäni jolloin minun täytyy lopettaa itselleni valehteleminen.

Allit... Hmm.. Onko ne allit vai onko päässyt "haba" kehittymään väärälle puolelle? :D

Tiedostan etten ole sairaalloisen ylipainoinen. Sehän tässä ehkä pahinta onkin. Olen joskus sitäkin ollut jolloin painon pudotus tähän painoon oli lasten leikkiä. Kuinka sitä ihminen itseään onkin huijannut sanomalla "olen VAIN lievästi ylipainoinen"... Silti voin pahoin..

Tästä se alkaa.

Oletko samassa tilanteessa? Yksin itsesi kanssa? Tsempataan toisiamme ja lopetetaan laihduttaminen! Aletaan elämään ja laihdutaan!